Paluu arkeen

Elämä ei tietenkään ole yhtä juhlaa. Minä tässä mietin sitä, että perhejuhlat ovat mukavia hetkiä rakkaimpien ja läheisimpien kesken. Juhlat piristävät tavallista arkea. Miten ihanaa oli nähdä sukulaisia ja läheisiä, myös kummityttömme oli paikalla. Ihania kohtaamisia taas jälleen. 



Tänä aamuna herätyskello soitti ja meidän oli palattava rutiineihin ja arkiaskareisiin. Niin se on, rutiinit ja rytmi tuovat turvallisuutta ja selkeyttä arkeen. Minulle tällä hetkellä arki on sitä, että katson kalenterista päivittäin menot ja tapahtumat. Viikko täytyy pitkälti myös minun omista kuntoutuskäynneistä. Tämä viikko on siitä erilainen, että minulla on lisäksi kaksi lääkärikäyntiä Jyväskylässä. 

Taas on nimittäin se aika, että ammattilaiset pohtivat minun tilannettani ja kartoittavat kuntoutuksen edistymistä. He myös miettivät kuntoutuksen jatkoa, työkykyäni ja ylipäätään koko tilannettani. Isoja asioita puntaroitavana ja mietittävänä. Taas niitä asioita, joihin itse en pysty enempää vaikuttamaan. Ammattilaiset tekevät päätökset ja minun on tyytyminen niihin. Mietin tässä sitä, että mitenkä aika vaikuttaa minuun ja haaveisiini. Minusta tuntuu siltä, että viime vuosi oli tietyllä tapaa surua ja luopumisen tuskaa työstäni. Olisin niin mielelläni ollut työssäni. On se ihmeellistä, että ajan kuluessa ja tilanteen konkretisoituessa itselle, ihminen sopeutuu tilanteeseen. Näin minulle on käynyt, olen antautunut elämän vietäväksi, sopeutunut tilanteeseeni ja hyväksynyt tosiasian. 


Minusta olen tilanteen kanssa sinut niin hyvin, kuin yleensäkin on mahdollista. En voi väittää sitä, että tämä olisi ollut ihan helppoa. Ihmisen mieli on niin monimutkainen järjestelmä. Minustakin on tuntunut siltä, että aina ei pysty säätelemään tai ohjaamaan omia ajatuksiaan tai suhtautumistaan, vaikka kuinka yrittäisi järjellä asiaa tarkastella. Kukaan meistä ei ole täydellinen yksilö, eikä tarvitsekaan olla. Uskon, että tässä elämässä riittää se, että on sellainen minkälaiseksi on syntynyt. Se riittää ihan hyvin, että on juuri sellainen mikä on. Tässä elämässä ei tarvitse olla yhtään sen parempi, kunpa me aina tämän muistaisimme.


Ihanaa oli sunnuntaina juhlia kukkamekossa ja korkokengissä yhdessä perheen sekä läheisten kanssa. Se oli jotain aivan ainutlaatuista ja upeaa. Paluu arkeen on tapahtunut ja vastassa on suuret elämääni koskettavat asiat, loppuviikosta. Minua jännittää, pelottaa, mietityttää, hirvittää, itkettää, hymyilyttää, arveluttaa ja taas jännittää. Tunteita tällä hetkellä on niin paljon, niitä ei kykene kaikkia edes ymmärtämään. Tämän keskellä yritän jaksaa uskoa siihen, että kaikella on kuitenkin tarkoitus. Myös minun tilanteessani, kun en ole itse tätä osaani valinnut. Paluu arkeen on todellakin tapahtunut ja mahanpohjasta kutittaa, miten asiani ovat edenneet ja mitä tapahtuu heinäkuussa. Loppuviikosta tiedän enemmän, ammattilaiset kertovat sen minulle. Kiitollinen olen ammattilaisten tuesta, yksin en olisi selvinnyt. Toivottavasti kuljette rinnallani niin pitkään, että elämäni kantaa...


Hiljaa toivon, että kaikki olisi taas ennallaan. Sen tiedämme aika pian, mikä tilanteeni on. Lähetän sinulle mitä parhaimmat terveiseni. Minä tahdon tavallisilla kirjoituksillani tuoda näkyväksi sen, ettei elämässä kaikki ole aina ruusuilla tanssimista. Kaikesta huolimatta on mentävä eteenpäin ja luotettava elämän tarkoituksiin ja merkityksiin, periksi ei kannata antaa. Elämällä on jotain annettavaa...

Rakkain terveisin Minna

Kommentit

Suositut tekstit