maanantai 20. toukokuuta 2019

Kamppailua ja kukkaloistoa

Viime päivät ovat olleet melkoista kamppailua jälleen terveyteni kanssa. Aloin kiinnittämään tarkemmin huomiota verenpaineeseeni ja sykkeeseen. Ja hupsista, leposyke sekä alapaine näyttivät melkoisia lukemia. Mittaan nyt verenpaineet kolmesti päivässä. Minun ei ole näiden asioiden kanssa tarvinnut koskaan aiemmin kamppailla. Se pisti minut pohtimaan ja tutkimaan asiaa tarkemmin. Minä en ole asiantuntija, mutta uskaltaisin väittää tilanteeni johtuvan lääkkeistä, joita hermokipuihin minulle on määrätty. Minua huolestuttaa, sydämeni jyskyttää melkoista tahtia.



Päätin tänään hoitaa asiaa ja haluan saada siihen helpotusta. Haluan vaihtaa lääkitystä, koska en halua enää yhtään mitään ylimääräisiä vaivoja. Minä koen, että minulla on jo aivan tarpeeksi siinä, kun yritän selviytyä kolarin kolhuista, keskivaikeasta aivovammasta sekä hermokivuista. Siinä on yhdelle kulkijalle kyllä ihan tarpeeksi. No, eihän se ole ihan yksinkertaista. Minä jonotin ensin melkein tunnin puhelimessa ja aina vain vastaaja sanoi minulle, että olette jonossa.... paina 1 tai paina 2... Tätä tuttua puhelinvastaajan sanomaa. Minä väsyin ja soitin toiseen numeroon, josta ei tietenkään voitu minua auttaa, mutta sain viestiäni eteenpäin. Minulle soitettiin myöhemmin ja välitettiin asia lääkärille. Nyt odottelen puhelua tällä viikolla. Minä haluan tuoda näkyväksi sitä, miten vaikeaa on yleensäkin asioita hoitaa. Minäkään en ole terve, mutta silti minun pitää vain jaksaa asioitani viedä eteenpäin. Minä satun onnekseni olemaan sitkeä nainen, jolla on todellakin lehmän hermot. Minun on vain pakko hoitaa asioitani, muuten ne eivät hoidu. Kukaan ei tee niitä puolestani. Minä usein ajattelen niitä ihmisiä, jotka eivät kykene, osaa tai jaksa. Kunpa olisi vapaaehtoisia, jotka tukisi heitä vaikeissa elämäntilanteissa. Minä ymmärrän heitä.



Kaiken tämän keskellä nautin siitä, että kirsikkapuut jaksavat ilahduttaa kauniilla kukillaan. Myös sammalleimut loistavat hohdokkaina kivikkorinteessä. Pian myös omenapuut ovat pihallamme juhlapuvuissaan. Saatan tätä kauneutta ihailla terassillamme pitkiä aikoja. Odotan myös alppiruusujen muotinäytöstä, minulla niitä on kolme. Saan niin voimaa tällaisista pienen tuntuisista jutuista, ne ovat minulle todella merkityksellisiä. Haastavien asioiden keskellä on hyvä olla valopilkkuja, jotka tuovat voimaa ja toivoa.


Tänään iltarukouksessa hiljennyn lääkeasioiden äärelle, pyydän ymmärrystä ja toisia lääkkeitä. Sellaisia, jotka ovat sydämelleni lempeitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kotimaista vegaanista kosmetiikkaa -blogiyhteistyö

Minullekin kauneus on tärkeä asia, joka askarruttaa ja mietityttää. Minun aikani on mennyt hyvin paljon terveyteni ympärillä ja olen keskit...