Selviytymistarina ja bingoa

Tervehdys Pohjois-Pohjanmaalta!
Olen kyläilemässä vanhempieni luona. Minä vierailin vanhempieni mukana Invaliidiliiton kerhossa. Kerho alkoi klo 11 ja aina iltapäivään asti olisi ollut mahdollisuus pelata boggiaa. Minä ja äitini esitimme ohjelmanumeron. Minä kerroin selviytymistarinani ja esitin muutaman runon Elämän poluilla -kirjastani. Kyllähän se jännitti kovasti. Jo pelkästään mikrofoni oli jännittävä laite. En ollut suunnitellut puhettani lainkaan, kerroin sen mitä siinä hetkessä halusin sanoa. Lopuksi äitini lausui pari omaa runoa.

Sitten pelasimme bingoa. Muistelin, että viimeksi mummoni kanssa olen käynyt bingossa. Ja siitä aikaa on kulunut ainakin 30 vuotta. Minä innostuin pelaamisesta ja ymmärsin, miten hyvää aivojumppaa bingo on. Juuri minulle aivovammaiselle sopivaa treeniä. Kyllä sain olla tarkkana, että siinä tahdissa pysyin. Hämmästelinkin sitä, kuinka näppäriä vanhemmat ihmiset olivat. He neuvoivat minua pelin aikana. Mukavaa se oli ja tuli aivan nostalginen olo.

Bingoa

Minulla oli tuuriakin mukana, voitin arvonnassa juomalasit. Päätin lahjoittaa ne vanhemmilleni. Päivä olisi vielä jatkunut boggian pelaamisella. Minä ihailen tällaista toimintaa, koska kaikki olivat iloisella mielellä. Tunnelma oli välitön ja vapaa. Kuinka virkistävää tällainen kerhotoiminta on. Mielenkiintoinen kokemus tämäkin. Bingon pelaaminen oli varsinainen kokemus, se oli haastavaa, samalla mieläkästä ja aivoille suuri ponnistus.

Mukava kokemus tämäkin. Kyllä olen ylpeä vanhemmistani, että jaksavat joka viikko käydä kerhossa. Kohtaamiset pitävät mielen virkeänä. Minulle on päiväunet nyt tarpeen. Terveiset täältä nostalgisista tunnelmista!

Kommentit

Suositut tekstit