Kipuileva päivä

Tänä aamuna silmiäni avatessa mietin, että onneksi on lauantai, eikä ole mihinkään kiire. Päässäni jyskytti ja tuntui, kuin olisin junan alle jäänyt. Havahduin siihen, että kellon viisarit näyttivät melkein kymmenen. Samalla mietin, että taas on huonompi päivä tiedossa. Käänsin ajatukseni niihin upeisiin asioihin, mitä minulla on tiedossa. Niistä ihanista jutuista saan voimaa huonompiin, kivuliaisiin päiviin. Hiljaa toivoin, ettei kipuja tänään olisi, ei ainakaan kovin pahoja... Tänä aamuna silmät eivät sädehtineet, suu ei hymyillyt ja hiukset roikkuivat. Istuin nojatuolissa ja join kahvia, olin vain. Mietin, että tänään kipu tahtoisi ottaa minusta vallan, mutta sitä se ei kyllä saa. 



Täytyy tunnustaa, että tällaiset aamut ovat ihan kauheita, vaikeita ja henkisesti raskaita. Joudun kamppailemaan itseni kanssa hyvin paljon, koska nämä aamut tuovat todellisuuden elämästäni pintaan.  Tällaista on minun elämäni, vuoristorataa kipujen kanssa. Mietin, että minulla on nykyään toinen elämä, johon kuuluvat kivut ja arvet. Ne muistuttavat minua tapahtuneesta kolarista. Minun on vain hyväksyttävä tämä tosi asia, että elämääni kuuluvat huonotkin päivät ja kivut. Ne tulevat välillä "kylään". Toisaalta niinä huonoina päivinä, kunpa jaksaisin ja muistaisin olla erityisen kiitollinen. Asiat voisivat olla paljon huonommin. Olemme poikani kanssa erityisen onnekkaita, koska selvisimme kuin ihmeen kaupalla vakavasta onnettomuudesta. Minun on oltava erityisen kiitollinen ja osattava nauttia niistä hyvistä hetkistä ja päivistä.



Yksi voimavarani on kirjoittaminen, puran tähän blogiini ajatuksia ja tunteitani. Minun sisäinen paha oloni helpottaa, kuin jäsennän ne ikään kuin pois sisältäni kirjoittamisen avulla. Kirjoittaminen on muuten yksi hyvä terapeuttinen tapa vaikeissa elämäntilanteissa. Suosittelen! 

Nyt odotankin jo parempia hetkiä, päiviä. Ehkä huomenna on taas kaikki toisin... 

❤️:lla Minna


Se tulee taas
käymään.
Tahtoo taas
kylään.
Koputtaa,
jyskyttää.
Haluaa vierailulle,
en tahtoisi,
jaksaisi
ottaa vieraaksi.
Jos toisaalle
menisi,
se lamaannuttaisi
kokonaisvaltaisesti.
Se vain
haluaa kylään.
- Kipu.
(M.G.)
-------------------------------------
Jospa kykenisin
tanssahtelemaan
keijun lailla,
nurmikolla,
kukkakedolla.
Perhosten kanssa
kilpasilla.
Jospa hiuksiani,
ihoani
hyväilisi
hohtava aurinko.
Jospa lämpö
ulottuisi
syvälle sieluun.
Ehkä joskus.
(M.G)

Kommentit

Suositut tekstit