Pinnalla olevia tosiasioita

Tässä sinulle luettavaksi mietteitäni, jotka voivat  kuulostaa typeriltäkin, mutta minulle ne ovat tällä hetkellä pinnalla olevia tosiasioita. Niitä pyörittelen ajatuksissani juuri nyt, isoja asioita. Sellaisia, joihin minä en kykene yksin vaikuttamaan.


On ihmeellistä, kuinka päivät vilistävät vauhdilla ohitseni. Helmikuu on hyvässä vauhdissa, pian juhlitaan taas juhannusta. Enpä olisi etukäteen uskonut, ettei aika käy kotona ollessa pitkäksi. Yksi iso lohko, työ on väliaikaisesti sivussa. Millä sen ajan täytän? Sitä olen itsekin miettinyt. Sitä mietin, että minä olen nykyään hitaampi, asioiden tekemiseen kuluu aikaa enemmän tai ylipäätään en jaksa keskittyä yhteen hommaan. Sen olen pistänyt merkille, että helposti jään istumaan sohvalle ja "olen vain." Tai teen jotain asiaa ja jätän kesken, siirryn seuraavaan. Näihin seikkoihin hupenee aikaa. Aamusta olo on pirteämpi, iltaa kohden väsähdän yhä vain enemmän. Sellaisia ne päivät ovat, ei mitenkään kovin monimutkaisia ja buukattuja.


Tässä mietin, että mitenkä olenkaan kaikesta aiemmin selvinnyt. No, aikansa kutakin. Minä olen tässä hetkessä ja elämäntilanteessa, eteenpäin on elämän pyörän pyörittävä. Yritän löytää pyörään vähän nopeampaa tempoa, mutta ei se ihan helppoa ole. Elämässäni tuntuu nyt olevan vaihe, jolloin minun olisi löydettävä nopeampaa vauhtia ja karistettava jotenkin kipuja kannoiltani. Ja oltava jollain tapaa jo hyväkuntoisempi. En tosin tiedä, että miten se tapahtuisi. Tai miten vointini voisi olla parempi, mitä se nyt realistisesti on. Onneksi en ole tilanteeni kanssa yksin. Kiitos teille ammattilaiset! Tapasin menneellä viikolla Verven kuntoutusohjaajan, joka teki minulle alkuhaastattelun. Vakuutusyhtiö oli tilannut heiltä palvelun, minulle tulisi järjestää työkokeilu. Ammattilainen kertoi lopuksi minulle, ettei hänen mukaansa työkokeilu ole vielä ajankohtaista. Nyt sitten odotetaan vakuutusyhtiön vastausta, miten he haluavat asian menevän. Vakuutusyhtiön valta on suuri ja minulle tulee kovat paineet siitä, että pitäisi kuntoutua nopeammin. Ja mitä minä asialle enempää voin, kun kovasti yritän ja motivaatiota on. Elämässä asiat eivät vain aina mene niin, kuin haluaisi.

Näinä päivinä olen myös pähkäillyt sitä, että minun motivaationi ja kiinnostukseni ovat ihan eri asia, kuin mihin kykenen realistisesti. Niin se on. En kykene näyttelemään parempivoimaista, kuin mitä kuntoni oikeasti on. Tarvitaan todella "lehmän hermoja", että tällaisessa karusellissa jaksaa ja mieli säilyy positiivisena. Onnekseni minulla on tunnetusti "lehmän hermot". Minä haluan jaksaa, koska odotan tulevaisuutta uteliaana ja mielenkiinnolla.

Paremman toivossa, toivottelen parempaa alkanutta viikkoa! Koitetaan liikkua, levätä ja ahkeroida kukin omien voimien mukaan.  

Terveisin
Minna


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Minä - Minna Gröhn

Aivovammasta

Kauniit korut -yhteistyö