Suruviestit

Näin vuoden ensimmäisenä päivänä kelaan pikakelauksella mennyttä vuotta. Ihmettelen sitä, kuinka vuosi kului nopeasti. Toisaalta hyvä niin, koska vuoteni kului lähinnä terveyteeni liittyvien asioiden ympärillä.


Menneeseen vuoteen sisältyi myös kahden sukulaiseni hautajaiset. Setäni vaimo ihan yllättäen sai sairaskohtauksen ja nukkui ikiuneen saman sairaalan teho-osastolla, missä minä olin ollut muutamaa kuukautta aiemmin. Mummoni pitkä elämä päättyi kesän kynnyksellä. Sitä pohdin, että kolarista puoli vuotta eteenpäin, olin ollut kaksissa hautajaisissa. Ne herättivät minussa monia ajatuksia ja tunteita. Surin läheisteni pois menoa, mutta samalla ajatukseni harhailivat omaan tilanteeseeni. Sedän vaimon hautajaisissa istuin kirkossa läheisteni ympäröimänä. Siinä istuessa välillä ennätin miettimään, että kuinka onnekas minä olin. Mummoni hautajaisissa loputon haikeus valtasi sydämeni, sillä hän jaksoi loppuun saakka seurata aikaamme. Hänen kanssaan kävin syvällisiä keskusteluja politiikasta, maailman tilanteesta ja sain kuulla häneltä sota-ajan tapahtumista. Mummoni oli ollut pikkulottana.  Historian lehti kääntyi, isovanhempani kaikki nukkuvat ikuista unta.

Hautajaiset olivat minulle todella herkkiä ja haastavia tilanteita, selvisin niistä kuitenkin. Ne tulivat siihen aikaan, kun en vielä ollut itsekään sinut oman tapahtuman, trauman kanssa. Elämä on kovin hauras, kaikesta emme voi itse päättää. Tämä on osoitus jälleen siitä. Meidän on kohdattava erilaisia asioita, olipa ne sitten suruja tai iloja. Karkuun emme pääse.

Lestijärven kirkko

Syksystä kärsin ensin jälleen kovista kivuista ja olin kahteen otteeseen sairaalassa. Sitten alkoi luovuus kukoistamaan jälleen, maalasin ja järjestin näyttelyn. Loppuvuosi meni iloisemmissa merkeissä. Toivon sydämestäni, että edes pikkuisen myönteisemmät tuulet puhaltavat tänä vuonna.

Tässä teille luettavaksi muistoruno, jonka kirjoitin hautajaisiin.



Koskaan ei tiedä
Päivää tulevaa.
Kun hiljaa,
Enkelten kellot soi.
Suruviestin he toi.
On aika hiljentyä,
Surra, kiittää,
Yhteisistä muistoista,
Hetkistä,
Elämästä.
Kun enkelten kellot soi.
Kaikki kauniit
Muistot mieliimme jää.
Aika on kiittää
Hyvää taivasmatkaa
Toivottaa.
Koskaan ei tiedä
Päivää tulevaa.
Kaikki kauniit muistot
Sydämiimme jää. 
(Minna 2018)

Kommentit

  1. Sinä olet ihana uusi ystävä��

    VastaaPoista
  2. Ihmeellistä kyllä, kuulostaa siltä, että olisin voinut tuon kaiken itse kirjoittaa vähän muunnellen. Kävin läpi viime vuonna sairauden sekä kaksi läheisen kuolemaa. Kohtalotovereita näyttää löytyvän...

    Tsemppiä sinulle, voimaa ja energiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin paljon. Samoin sinulle kohtalotovereita!

      Poista
  3. Mummonikin kertoi kuinka hän oli ollut pikkulottana. Mummoni kuoli muutama kuukausi sitten ja hautajaiset olivat aika kova paikka minulle. Mummoni oli minulle todella tärkeä. On vieläkin kova ikävä. Otan osaa suruusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin otan osaa suruusi. Mummilla on paljon mielenkiintoista kerrottavaa. Harmittaa, kun ei tullut kirjoitettua tarinoita ylös. Ne tiedot ovat nyt menneet.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit