Mutsi Tampereella

Terveisiä täältä reissun päältä! Kolarissa kolhiutunut mutsi on matkannut Tampereelle. Taysin aivovammapoliklinikan neurologin lähetteestä, minulla on aika heidän fysioterapeutille. Matkaa kotoani on yli 200 kilometriä. Ja aikaa fysioterapeutin kanssa kuluu maksimissaan 1,5 tuntia. Ennen olisin ollut innoissani Tampere -päivästä ja olisin buukannut siihen shoppailua ja ystävän tapaamisen. Ja ennen kaikkea nauttinut päivästä.


Elämä aivovamman kanssa ei ole niin yksinkertaista. Parasta olisi selkeä ja yksinkertainen arki. Kaikki uusi ja poikkeava saa minut  rasittuneeksi ja minun on vaikea hallita oloani. Pää tuntuu  siltä, kuin se olisi ampuaispesä. Normaalista poikkeava päivä vie valtavasti energiaa, joudun pinnistelemään asioiden eteen. Olo tuntuu kuormittuneelta ja kivut lisääntyvät. Ja tuntuu siltä, että olen ihan poikki pelkästä matkustamisesta. Väsymys on valtaisaa ja silti täytyy jaksaa, on minun asioista ja terveydestä kysymys.

Se on vain pakko mennä epämukavuusalueelle,
muutoin ei asiat hoidu. Sitä vain pysähtyy pohtimaan tätä meidän systeemiä potilaan näkökulmasta. Voisiko ne asiat hoitua yksinkertaisemmin ja jouhevammin. Minuakin on tutkittu ja testattu, teetetty samoja tutkimuksia kahdessa eri sairaalassa. Huh, ei ihme sekään, jos väsyy tähän pyöritykseen ja jättää homman kesken. Nyt ymmärrän myös heitäkin.

Tämä mutsi sinnittelee ja yrittää parhaansa jaksaa. Vaikkakin tänään tuntuu siltä, ettei ole oikein aikaa ja rauhaa kolarin kolhuja parannella. Voimille ottaa tämä reissaaminen.  Olen siihen tyytyväinen, että minua tutkitaan ja kuntoutetaan. Tämäkin reissu on tehtävä, kun aika on annettu. Saakohan vakuutusyhtiö jotain uutta lisätietoa minusta, sitä tässä pohdin. Mietin myös sitä, että miten minua voidaan auttaa, saankohan jotain uutta tältä reissulta.


Valmiiksi jo tiedän sen, että tämä päivä on raskas. Iltaan kun päästään, oloni muistuttaa lähinnä maratonin jälkeistä rasitusta. Huomisesta sitten puhumattakaan. Näillä mennään, periksi en anna. Sydämestäni toivon, että saan lisäapua ja kuntoutuminen etenee. Minua todella halutaan kuntouttaa, kun tämän ajankin sain. Ammattilaisia, jotka antavat tukea. Minun on myönnettävä tosiasia; elämä aivovamman kanssa on hyvin erilaista, mitä se oli ennen. Se on selviytymistä päivästä seuraavaan.

Kommentit

  1. Kovasti terveisiä ja parantavia ajatuksia sinulle. Armollisuutta itseään kohtaan ja luottamusta kaikkea tapahtuvaa kohtaan sinulle. En tiedä tykkäätkö lukea kirjoja, niin laitan kiejasuosituksen niistä monista lukemattomista kirjoista mitä olen ahminut. Tässä kohtaa nousi kirja nimeltä Tikapuut rakkauteen, Tätä Lange. Minulla vielä kesken. Jos alat lukea kirjaa, niin vaihdetaan ajatuksia siitä. Kiva kun kirjoitat näitä. -Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, kiitos paljon💖 minulle lukeminen on vielä haaste, kiitos kuitenkin vinkistä.jospa vielä joku päivä. Halaus sinulle!

      Poista
  2. http://www.lily.fi/blogit/sina-olet-luoja

    Luepa tuo, olet varmaan itsekin asiaa miettinyt ja koettanut. Etsi se kirjoitus, jossa puhutaan terveydestä, sairaudesta ja paranemisesta. Sekä positiivisen ajattelun vaikutuksesta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit