Liikuntaa voinnin mukaan

Tänään mielessäni on monenlaisia arkisia asioita ja yksi niistä on liikunta ja sen tärkeys. Joka paikassa toitotetaan, että pitää liikkua. Nykyään trendikästä on harrastaa hienoja lajeja. Muodikasta on käydä kuntosalilla ja erilaisissa ohjatussa ryhmissä. Niin, minäkin kaipaisin. Ei minusta ole paljoa mihinkään, siltä minusta toisinaan tuntuu. Rauhallinen kävely on sopivaa, onneksi edes kävely. Pitäisi liikkua enemmän, näin on vihjattu. Minä itse ajattelen, että suurena esteenä ovat kiputilat ja henkinen jaksaminen. Silloin en jaksa ajatella edes mitään kovin suurta ja monimutkaista. Kiputiloja on ollut aika usein, joten mihinkään ryhmätunteihin en saata edes ajatella osallistuvani. Lisäksi väsyn kovin helposti, se rajoittaa elämää ja osallisuutta.


Yksi laji olisi niin kertakaikkisen ihanaa, nimittäin laskettelu. Talviurheilua raikkaassa ulkoilmassa ja vieläpä vauhdikas laji. Minulla on uudet suksetkin ja kaikki varusteet. Järki vain sanoo, ettei minusta kolarissa kolhiutuneesta naisesta ole rinteeseen. En voi ottaa riskiä, että kaatuisin. Ajatuksissani kuvittelen, kuinka ihanaa olisi päästellä rinnettä alas niin, että hiukset hulmuavat ja korvissa suhisee. Hetken mietin, että menisin lasten harjoittelurinteeseen kokeilemaan ja fiilistelemään. Joku sisälläni sanoo, että en kehtaa eikä kannata.


Haaveilla saa, ajatuksissa matkata vaikka laskettelurinteiden äärelle. Toisinaan minulla on ilo päästä viettämään aikaa rinteiden äärelle, nimittäin teinit ovat innokkaita laskettelijoita. Harrastus on yli kymmenen vuotta ollut perheemme juttu, tavalla tai toisella. Minun laskettelusuksien on viisasta olla kuitenkin vintillä. Minun on tyytyminen rauhalliseen lajiin, kävelyyn. Sen hallitsen ja pysyn pystyssä, vauhtiakin on helppo säännöstellä voinnin mukaan. Kävelyä harrastaessa ennättää ihailla luontoa ja sen mielenkiintoisia tapahtumia. Siispä ylös, ulos ja kävelylle! Pysykää liikkeellä, kukin voinnin mukaan. Ehkä minäkin vielä joku päivä lasken rinnettä alas...


Kommentit

Suositut tekstit