Kiitollisuus

Elämässä on asioita, joita usein saatetaan pitää itsestään selvyyksinä. Tänään pysähdyin kiitollisuuden äärelle. Kaiken keskellä minä jaksan olla kiitollinen elämälle siitä, että selvisin hengissä "taistelusta" hirven kanssa. Toisinaan jaksan ajatella asiaa huumorilla ja tokaisen, että hirvi kuoli, minä en. Näin se oli, elämäni oli hiuskarvan varassa. Elämässä tapahtuu toisinaan ihmeitä. Ajattelen, että minun tapaukseni on yksi niistä. Minä saan jatkaa eteenpäin tätä elämän polkua. Nautin jokaisesta askeleesta, minkä eteenpäin pääsen. Kiitollisuus oli yksi niistä ensimmäisistä tunteista, joita tapahtuneen jälkeen voimakkaasti tunsin ja koin. Kaiken karmeuden keskellä jaksoin olla onnellinen ja kiitollinen. Siinä tilassa aloin myös kirjoittaa runoja, joista huokuu näin jälkeenpäin juuri kiitollisuus elämää kohtaan. En tiennyt silloin vielä vammojeni laajuudesta ja siitä, että toipuminen vie kauan aikaa. Olin voimakkaasti ainoastaan siinä hetkessä ja tunteessa, sain jatkoajan elämälle.

Muistammehan kiireen ja arjen keskellä kiitollisuuden, jaksammehan olla kiitollisia pienistä arkisista asioista? Elämä ei ole aina itsestään selvyys, sitä ei välttämättä aina tahdo arjen hulinoiden keskellä muistaa.


Valoisa aamu
ihana.
Tuntea voi sielunrauhan.
Päivä edessä
uusi sellainen.
Nauttia saa
jokaisesta sekunnista,
minuutista, tunnista.
Katsoa voi
taivaanrantaa.
Kiittää,
haaveilla ja toivoa
hyvää päivää.
Upea valoisa aamu,
lohdun
sydämeen tuo.
(Minna G)


Elämä on täynnä ihmeitä.
Kyyneleitä
iloa ja onnea.
Elämä kuljettaa
pitkin ja poikin,
sinne ja tänne.
Joskus on paikka pysähtymisen,
suunnan etsimisen.
Ihminen ei ymmärrä aina
kaikkea.
Se tehdään keinoin,
usein ihmein.
Elämä pysähtyy
seisahtuu
suunta muuttuu.
Löytyy tarkoitus
oivallus, ymmärrys.
Tästä elämästä
suuresta
todellisuudesta.
Matka jatkuu.
Elämä,
täynnä pieniä
ihmeitä.
(Minna G)


Kommentit

Suositut tekstit