Touhua joulun pyhinä

Olen tunnetusti jouluihminen, tunnelmasta ja maukkaasta ruuasta nauttija. Voimani eivät riitä ihan täydelliseen jouluun näin perheen äidin näkökulmasta katsottuna. Mikä helpotus! Kaupasta saa nykyään niin maukkaat ruuat, helposti ja nopeasti. Kotiamme olen koristellut valoilla ja kynttilöillä. Mikä ihaninta! Kun voi käpertyä kotiin tunnelman ääreen. Joulu olet niin odotettu ja tervetullut myös tänäkin vuonna. En osaa sanoin kuvailla sitä tunteiden vuoristorataa, mitä olen tässä vuoden aikana syystä tai toisesta kokenut. Olen niin onnellinen, kun saan viettää tätä joulua 2018. Viime joulu on pyyhkiytynyt mielestäni pois, kolarista oli vain muutama viikko aikaa. Olin shokissa, silti hengissä. Kuvittelin palaavani normaaliin arkeen ja töiden pariin, toisin kävi. Nyt nautitaan pipareiden ja glögin tuoksuista. 



Tonttuenkelit hangella


Joulun alla sain elämäni parhaimman joululahjan, tiedon vakuutusyhtiöstä, puoleksi vuodeksi kuntoutukset jatkuvat sekä ammatillinen kuntoutus käynnistynee. Se tuntui kerrassaan suurelta joululahjalta. Muuta en tänä jouluna tarvitse. Pikkuisen mahan pohjaa jännittää, mitähän tulee tapahtumaan. Siitä olen iloinen, että saan tukea ja apua. Näissä tilanteissa Teitä ammattilaiset tarvitaan. Otan vastaan kaiken tuen ja avun.



Lucan kanssa haukkaamme raitista metsän energiaa päivittäin, myös joululomalla. Se on meidän tapa rentoutua ja saada voimaa. Luca pitää siitä huolen, että kävelylle lähdetään ja vieläpä useasti päivässä. Meillä on myös oma rytmi päivässä. Niinä huonoinakin päivinä, hän pitää huolen siitä, että emäntä pääsee ulos. Yhdessä ihastelemme luonnon kauneutta ja saattaa jokunen runokin syntyä luonnon helmassa. Minä en jaksa hälinää ja ihmisvilinää, aivoni kuormittavat liikaa. Nautin hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta, sitä ainakin metsästä löytyy.

Terapiakoira Luca

Olemme lämmittäneet ahkerasti leivinuunia. Laitoin riisipuuron uuniin, miten helposti se siellä kypsyi. Minun on nykyään tehtävä yksi asia kerrallaan, jotta se onnistuu. Ennen onnettomuutta olin varsinainen supermutsi, joka kykeni tekemään uskomattomia asioita yhtä aikaa. Nykyään mikäli "sorrun siihen entiseen minääni", ei tule muuta kuin harmia. Asiat eivät vain tahdo onnistua esim. en muista lisätä puita leivinuuniin tai laitan liesituulettimen päälle ja koko huusholli on täynnä savua. Minun on oltava armollinen itselleni, ainakin yritettävä olla. Kunpa aina sen muistaisin, etten yritä liikaa. Teen yhden asian kerrallaan ja muistan levätä. Näin joulutohinoiden keskellä se meinaa unohtua, paitsi tiedostan asian ja yritän ottaa rauhallisesti. 

Tänä jouluna halusin yllättää perheen miesväkeä pienin paketein. Viime hetkellä niitä paketoin. Näin jälkiviisaana minun olisi pitänyt tehdä tämä rauhassa, yksi kerrallaan ja ajan kanssa. Huh, olipa se melkoinen savotta. Sakset, teippi ja jopa lahjat olivat välillä hukassa. Niin minä lopulta selvisin siitä urakasta, mutta ei se mitään kovin helppoa ollut. Yhden lahjan jonnekin piilotin, se saattaa löytyä jostain joskus... Tiedättekö, miltä tuntuu, kun pää on kuin ampiaispesä? Voin sanoa, että melkoiselta kaaokselta. Näin jouluna, kun on touhua ja tohinaa.


Kynttilöiden tunnelmaa
Seimen äärellä
Tunnelmaa

Aattoilta kääntyi yöhön, kynttilät loivat tunnelmaa. Tänään söimme ja nautimme kiireettömyydestä. Mukavan joulun saa aikaan myös ilman liiallista hössötystä. Sain aamupäivällä piristävän yllätyspuhelun pitkäaikaiselta työtoverilta. Kiitos, kun muistit minut! Iltapäivällä ennätin teinini kanssa joulukirkkoon. Hän, jolla on toukokuussa konfirmaatio. Istuin pitkäaikaisen työtoverini vieressä, hiljennyimme kuuntelemaan joulun sanomaa. Kiitos myös sinulle, oli turvaisaa istua vieressäsi. Koin taas tänään liikutusta ja kiitollisuutta, herkkiä hetkiä. Myös ihania kohtaamisia, niitä olen kokenut lukuisia tänä vuonna.



Rukan maisemiin



Illan kuluessa pakkasimme. Joulupäivän aamuna meidän väki suuntasi kohti Rukaa. Minua vähän jännitti matka, mutta onneksi sain istua takapenkillä. Jouduin kohtaamaan onnettomuuspaikan. Silloinkin olin matkalla Rukalle, se keskeytyi. Löysin itseni Oulun yliopistollisesta sairaalasta. Se on ihmeellistä, kuinka mieli työstää asioita ja luo ajatuksia ja tunteita. Niitä olen  päässäni pyöritellyt. 



Rukakylä


Terveiset Rukalta!  Pitkä matka oli rasitus päälle ja niskalle, takaraivoa jyskytti ja otsaa kiristi. Kipulääkettä täytyi ottaa. Silti maiseman vaihto tekee mielelle hyvää, kivut unohtuvat ihaillessa kauniita maisemia. Loma tuntuu lomalta, kun ottaa etäisyyttä arjesta. Kävimme tervehtimässä Rukakylää ja ihmettelemässä uutta Village Express gondolihissiä. Uutta hienoa teknologiaa... Pojat ennättivät heti rinteeseen. Sauna lämpiää ja loma on valmis alkamaan. Toivottavasti matkarasitus ei tulevia päiviä haittaa. Suunnitelmissa miesväellä on  fatbiken vuokraus, hiihtoa ja tietenkin  laskettelua. Minä tyydyn kävelemään ja kuvaamaan maisemia. Täytyy tehdä heille hyvät sapuskat, niin jaksavat.






Gondolihissi kuljettaa tunturin toiselle puolelle. Hissi avattiin yleisölle marraskuussa ja se on merkittävä uudistus liikkumista ajatellen. Gondoli kuljettaa parhaimmillaan 6,6 metrin sekuntivauhtia Saaruan huipun yli ja takaisin.


Rukan maisemissa



Kommentit

Suositut tekstit