Parempaa uutta vuotta

Pian takana oleva vuosi on ollut elämäni yksi vaikein niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Olen kärsinyt kolarissa saaduista vammoista. Tammikuussa kuvittelin parantuvani nopeasti takaisin mielekkääseen työhöni. Niin ei käynyt, sillä toipuminen ja kuntoutus jatkuvat yhä. Kivut ovat hallinneet tätä vuotta. Onneksi, ne nyt toivottavasti ovat jotenkin hallinnassa. Tänä vuonna olen elänyt epätoivossa enemmän kuin näinä 44 vuotena yhteensä. Olen odottanut päätöksiä, jotka koskevat minun elämääni. Muut ne kuitenkin tekevät. Olen viikoittain käynyt kuntoutuksessa kahden eri ammattilaisen luona. Olen unohtanut asioita, puhunut samoja juttuja ja kamppaillut muistini kanssa. Olen löytänyt runot ja maalaamisen, jotka ovat osaltaan auttaneet minua tänä vuonna eteenpäin. Ne ovat luoneet uskoa tulevaisuuteen.

Valoa tulevaan vuoteen

Kaiken lisäksi olen kolmen rakkaan pojan äiti. Äitiys on sellainen ammatti, josta ei voi irtisanoutua. Minun työni äitinä on jatkunut kaikesta huolimatta, tänäkin vuonna. Ja siitä olen kaikkein kiitollisin. Virkeät teinipojat ovat pitäneet minut elämässä kiinni, huonoinakin hetkinä. Olen joutunut vääntäytymään ylös aamuisin ja tuuppaamaan poikia kouluun. Ja mikä mahtavinta, teinit syövät suuria määriä. Olen huolehtinut heidän ravinnon tarpeestaan, kokkaamalla maukkaita kotiruokia. Sekin on ollut erittäin kuntouttavaa. Ja mikä parasta, aviomieheni on pysynyt rinnallani tänä raskaana vuonna, hyväksynyt minut vajavaisena ja jaksanut tuuppia elämässä etenpäin. Perhe on pitänyt minut vireessä ja tässä ajassa kiinni, kiitokset koko tiimille.

Tulevasta vuodesta toivon edes vähän helpompaa. Olen toiveikkaana, sillä vakuutusyhtiön toimesta on tiedossa ammatillista kuntoutusta. Se on taas yksi askel elämässäni eteenpäin. Niin se vain on ettemme voi kaikkea itse päättää tai suunnitella, elämä kulkee omaa polkuaan. Kaikella kai on sitten lopulta tarkoituksensa, jaksan uskoa niin. Toivon sinullekin parempaa uutta vuotta.

Kommentit

Suositut tekstit