Minä - Minna Gröhn


Olen kolmen teinipojan äiti, jolle perhe ja työ ovat aina olleet merkityksellisiä. Minulla oli haaveita tulevaisuuden suhteen, opiskelin työni ohessa, hoidin työni ja perheen äidin roolin tunnollisesti. Työuraani olen tehnyt sosiaalialalla, vuoden verran olen ollut sairaslomalla, toipumassa kolarista. Elämän poluilla asiat eivät mene aina niin, kuin itse haluaa. Minun kohdallani asia on todistettu. Ajoin hirvikolarin, siinä hetkessä murtuivat kaikki unelmat. Minun oli aloitettava niiden kokoaminen uudelleen, olin saanut kolarissa aivovamman.



Enkeleitä oli matkassa


Tästä selvisin - enkeleitä oli matkas

Toisenlainen elämä, niin erilainen, mitä olin määrätietoisesti rakentanut. Se päivä, 1.12.2017 on jakaja entiseen ja nykyiseen elämään. Hirvikolarin jälkeen kaikki on toisin. Aivovamman kanssa ei aina ole helppoa. Ylipäätään epätietoisuus tulevaisuudesta kuluttaa toisinaan energiaa. Minä voin olla siitä kiitollinen, että kuntoutus alkoi jouhevasti onnettomuuden jälkeen. Käyn neuropsykologisessa kuntoutuksessa ja fysioterapiassa. Toivon, että jonain päivänä voin taas tehdä mielekästä työtä. Nyt on keskityttävä omaan terveyteen ja kuntoutumiseen. Välillä mieleni haluaisi edetä nopeammin ja halu palata pian työelämään puskee ajatuksiini. Maltti on nyt valttia! Minun täytyy se uskoa.Siihen olen törmännyt, että käsi tai jalka paketissa olisi helpompaa. Asia ymmärrettäisiin helpommin. Vamma on pään sisällä, se ei näy ulospäin. Se olisi helpommin ymmärrettävissä, jos se olisi silmin havaittavissa. Minulle vamma aiheuttaa paljon harmia esim. väsyminen ja muisti. Lisäksi ne kivut, joita ei voi laitteilla todentaa.










Yksi polku


Onneksi emme tiedä asioita ja tapahtumia etukäteen. Ajattelen, että merkityksellisiä on hyväksyä uusi elämäntilanne. Erilaisiin koettelemuksiin täytyy yrittää sopeutua ja säilyttää elämänilo. Minulla on omat keinoni selviytyä kaiken keskellä. Syntymälahjana olen saanut positiivisen ja elämänmyönteisen asenteen, niitä tarvitsen. Kirjoittamalla ja maalaamalla voimieni mukaan, saan purettua itseäni. Vitsi, kuinka hyvän olon luovat keinot minulle tuokaan. Luonteeltani onnekseni olen aina ollut elämänmyönteinen ja positiivinen. Niitä ominaisuuksia olen todellakin tarvinnut. Vuosi on kulunut onnettomuudesta, kuntoutukseni jatkuu. Työelämä on saanut odottaa. Olen selvinnyt perheen äidin työstä juuri ja juuri.



Yksi voimavarani on ollut kirjoittaminen, tartuin nimittäin heti onnettomuuden jälkeen kynään ja siitä se alkoi, runojen kirjoittaminen. Puran tunteitani ja ajatuksiani runon muotoon. Syksyllä ystäväni innoittamana tartuin pensseliin ja tuloksena oli enkeleitä. Aiemmin en ollut maalannut. Uskon, että intuition ohjaamana syntyy tauluja. Nämä luovat keinot ovat auttaneet minua valtavasti eteenpäin uudessa elämän tilanteessa. Minulla kuntoutumisen tukena ovat maalaus ja kirjoittaminen, jollain toisella se on jotain muuta.



Haastavassa elämän tilanteessa on tärkeää säilyttää positiivinen mieli ja luottamus elämään. Täällä sinä voit lukea ajatuksiani ja runojani sekä nähdä maalauksiani. Valokuvat ovat otoksiani - elämäni poluilta.









Aina emme voi itse poluista päättää. Ehkä jälkeenpäin huomaamme reitin juuri oikeaksi. (MG)





Olen oppinut elämään hetkessä.


Kiitollinen olemaan pienistä,


olemattomantuntuisista asioista.


Olen oppinut sen,


ettei tähtiä kannata taivaalta kurkottaa.


Olen oppinut olemaan tyytyväinen,


elämään päivän kerrallaan.


Suotta mieltä täyttää


negatiivisilla ajatuksilla,


asioita harmitella.


Asioita tapahtuu,


ne ovat tarkoitettu kohdattaviksi.


Huomisesta ei tiedä,


näin on hyvä siksi. (MG)

Kommentit

Suositut tekstit