Perhonen -runo
Ihastelen, katson sinua kaunokainen samalla niin kovin tuttua lähelläni. Oletko se sinä? Luonani tervehtien sydäntäni koskettaen katson ja pysähdyn en muuta voi. Sinäkö se oletkin? Miten tunnen säihkyvän lämmön aallon, joka koskettaa. Kuinka herkkä, ainutlaatuinen on hetki tää en koskaan voi unohtaa. Sinä, kaipaukseni jota päivittäin ikävöin. Perhosena jälleen saavuit tuulahduksena tulit, sydäntäni kosketit. En unohtaa voi sinua koskaan en milloinkaan. Minut tänne saattelit maailmaan, sinä se olit. -Minna 8/2022
